Ensimmäisissä kahdessa osiossa on käyty läpi hajautetun autonomisen yrityksen (DAC) perusmekaniikat ja sen kohtaamat haasteet. Kuitenkin yksi kysymys on jäänyt vastaamatta: mihin tällaisia yrityksiä voisi käyttää? Vaikka yksi esimerkki voisi olla hajautettu 'Dropbox', jossa tiedostot tallennetaan kestävästi P2P-verkkoon, on syvempi kysymys siitä, missä teollisuudenaloilla DAC:t eivät ole vain keinotekoinen hitti, vaan voivat selviytyä omilla ansioillaan ja tarjota todellista arvoa yhteiskunnalle.
Arvioidaan, että kolme pääaluetta sopii tähän. Ensinnäkin, luonnolliset monopolit. Tietyissä palveluissa on järjetöntä, että satoja kilpailevia tarjouksia toimisi samanaikaisesti, kuten ohjelmistoprotokollissa tai kielissä. Ongelma on, kuka pitää näitä toimijoita kurissa? DAC:t voivat teoriassa suunnitella niin, ettei kenenkään hinnoittelumekanismin osallistujan olisi kannattavaa asettaa monopolihintoja. Lisäksi ne voivat olla korruptiolta suojattuja tavalla, jota ihmisen hallitsemat järjestelmät eivät pysty tarjoamaan.
Toiseksi, palvelut, jotka rikkovat hallituksen lakeja ja sääntelyjä. Hajautettujen tiedostojen jakelujärjestelmien käyttö tekijänoikeusrikkomuksiin tai Bitcoinin käyttö kielletyillä markkinoilla ovat esimerkkejä. Kolmanneksi, on ne tapaukset, joissa hajautettu verkko voi yksinkertaisesti ylläpitää itseään tehokkaammin kuin mikään keskitetty vaihtoehto, kuten Blizzardin P2P-päivitysjärjestelmä World of Warcraftissa.
Tämän artikkelin keskiössä on yksi erityinen idea: 'Identity Corp'. Tämä yritys olisi omistettu kryptografisesti turvallisten identiteettidokumenttien luomiseen yksilöille, jotka voidaan liittää heidän fyysiseen henkilöllisyyteensä. Vaikka ajatus uuden henkilöllisyyden jäljittämistavan luomisesta saattaa aluksi tuntua turhalta, on tärkeää erottaa 'anonymity' (anonyymius) ja 'nymity' (nimettömyys). Vaikka monet pyrkivät nimettömyyteen, yritykset ja jopa rikolliset tarvitsevat jonkinlaisen identiteetin luottamuksen rakentamiseksi. Kryptografia ei ole vain piilottamista, vaan usein myös identiteetin vahvistamista.
Tässä kontekstissa 'todellinen nimi' eroaa 'pseudonyymistä' merkittävästi. Perinteinen julkisen avaimen kryptografinen identiteetti todistaa vain, että kaksi viestiä on luotu samalla toimijalla. Kuitenkin, jos sallitaan vain yhden todellisen nimen olemassaolo, se mahdollistaa sen, että kaksi eri toimijaa voidaan todistaa olemassa olevan. Tämä 'todellisen nimen' käyttö liittyy peruskonseptiin 'giveaway' (annos). Se toimii kuin yhteiskunnallinen reputaatio: kun identiteetti on 'kallis' (koska se on ainutlaatuinen), se antaa henkilölle kiinteän määrän luottamusta alussa, aivan kuten yritys tarjoaa ilmaisen näytteen houkutellakseen asiakkaita.
Järjestelmän toteuttaminen on kuitenkin valtava haaste. Puhtaasti verkossa toimivat mekanismit ovat alttiita tilastolliselle sodankäynnille, jossa huijarit voivat manipuloida järjestelmää. Siksi ratkaisu on siirtyä offline-mekanismeihin, kuten DNA- tai biometrisiin tietoihin. Kuitenkin, jos järjestelmä on liian keskitetty, se joko muuttuu kaupalliseksi monopoliksi tai hallituksen valvonnaksi, mikä uhkaa sen hajautetun luonteen. Tästä syystä paras vaihtoehto on hybridijärjestelmä, joka käyttää ihmisten tukea tasapainon ylläpitämiseen, mutta hyödyntää verkon kryptografisia ominaisuuksia varmistaakseen tehtävän noudattamisen.
Tämä hajautettu 'todellisen nimen' järjestelmä avaa ovia uusiin mahdollisuuksiin, kuten 'SocialCoin' -kryptovaluuttaan, joka voisi maksaa kaikille maailman kansalaisille kuukausittaisen dividendin. Se voisi myös mahdollistaa vapaaehtoisen 'world government' -mallin, joka rahoittaisi itsensä uuden valuutan luomisesta. Tällainen järjestelmä tarjoaisi mullistavan pohjan digitaaliselle yhteiskunnalle.